Luen aika paljon muiden ihmisten matkakertomuksia, ja itseäni ärsyttää paljon jos hyvä blogi päätetään ilman asiankuuluvaa lopetusta. Kuinka ollakaan, itselläni kävi samoin. En tiedä, mistä saamattomuuteni on johtunut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa lopetusta tälle kertomukselle. Koska jotkut ovat toivoneet sitä, ja edelleenkin täällä vierailee päivittäin lukijoita, otin itseäni niskasta kiinni ja sain väsättyä jotain loppumietteitä.

Suomeen paluusta on jo aikaa ja paljon onkin sinä aikana tapahtunut. Alkuun fiilikset olivat ristiriitaiset. Kotiin oli kiva palata ja muutenkin tuntui että lähdin verpparista oikeaan aikaan. Parin päivän jälkeen kaupunkielämä alkoi kuitenkin puuduttaa ja ajatukset karkailivat muutenkin vuorille. Onneksi kaupunkielämää ei montaa päivää tarvinnut ihmetellä, vaan jo muutaman päivän jälkeen pääsin lähtemään pohjoiseen. Vajaan kahden viikon reissu Rukalle ja Ylläkselle sisälsi mm. hyvää rinnehiihtoa, paljon aurinkoa, yöhaikin kellostapulille ja tietysti hyviä bileitä, mutta myös rauhoittumista luonnon äärellä. Hieno päätös hienolle kaudelle. Vapun jälkeen elämä on normalisoitunut ja työt alkaneet, joita pitäisikin paiskia koko loppuvuosi. Pakko myöntää, että tuntuu vähän oudolta.

Mitä viime talvesta jäi käteen? Ensimmäisenä mieleen tulee ihmiset ja maisemat. Tapasin ison määrän hienoja persoonia, joiden kanssa toivottavasti tulee pidettyä yhteyttä tulevaisuudessakin. Ennen tätä talvea itselläni oli melko kliseinen mielikuva ns. hiihtopummeista (on muuten ärsyttävän kliseinen sana), mutta nyt voin sanoa, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain sattuvat suhtautumaan intohimoisesti laskemiseen. Itselleni kertyi laskupäiviä talvelle lähemmäs kahdeksankymmentä, mikä on monin verroin enemmän kuin aiempina talvina. En ollut ennen tätä kautta hiihtänyt paljoa takamaastoissa, joten kaikki oli melko uutta. Alussa lasku olikin aika hakusessa, mutta loppua kohden hiihto sujui välillä jopa ihan hyvin. Kehitystä tapahtui siis silläkin saralla.

Hienot laskupäivät, hulvattomat bileet, jylhät vuoristomaisemat, pelonsekainen jännitys tiukassa paikassa, helpotuksen ja hyvän olon tunne selviytymisestä. Hyvänolon tunne, mutta myös koti-ikävä… Välillä omat tunteet heittelivät aikamoista vuoristorataa, mutta suurimman osan ajasta olin onnellinen.

Niin, ensi kaudesta… Mielessä on paljon erilaisia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Sen verran sanottakoon kuitenkin, että opiskeluja tai töitä ne eivät sisällä.

Tässäpä tämä, kiitokset lukijoille. Ensi talveen!