Eilen kotipuolesta tuli tekstiviesti, jossa kerrottiin kuinka Rukalla lasketaan parinkymmenen sentin syvyistä rinnepyydaa. Ihan ei kuittailu toiminut, sillä myös meillä oli, jälleen kerran, hyvä päivä.

Plan du Fou.

Lauantaina käytiin siis laskemassa Plan du Fou. Kyseessä ei ole mikään kuru tai kenttä tms., vaan voinee sitä sanoa ihan vuoreksi. Seinä on todella hauska, sillä sieltä löytyy paljon isoja ja pieniä kallioita, joista voi hyppiä. Lasku on kuitenkin sen verran selkeä, ettei siellä ole mahdollisuutta laskea itseään umpikujaan. Seinä ei myöskään ole överijyrkkä, joten kyseessä on suhteellisen turvallinen lasku.

"Ei enään pitkä matka jätkät!". Nousu toppiin kesti noin tunnin. Haikki oli aika mukava, sillä se oli vaihteleva, eikä sisältänyt mitään älyttömän jyrkkää osuutta.

Kuten sanoin, haikki toppiin oli mielenkiintoinen. Välillä piti muun muassa laskeutua kallioita pitkin alaspäin. Kalliokiipeily on aina yhtä mukavaa hiihtomonot jalassa.

Lumi seinällä oli mieletöntä: pehmeää puuteria, jota oli todella helppo laskea. Itselläni on ollut ongelmana laskuasennon takapainoisuus, mutta nyt sain painon eteenpäin ja muutenkin paketin pysymään kasassa. Olen myös laskenut aika pientä käännöstä pitääkseni vauhdin hallinnassa, mutta nyt uskalsi antaa vähän vauhtiakin ja tehdä hieman isompaa käännöstä. Kerrankin lasku oli edes vähän sinnepäin.

Topissa fiilikset olivat korkealla.

Tämänhetkisten ennusteiden mukaan lähes koko ensi viikko pitäisi sataa lunta. Ei tässä paljoa kerkeä ”lomailla” ennen kotiinlähtöä, vaan tiedossa on tiukkaa hiihtoa loppuun asti. Aikamoinen huhtikuu.