Jep, perilla ollaan. Matka tanne meni ihan hyvin. Lauttamatkalla ei aika kaynyt missaan vaiheessa pitkaksi, ja 12 tunnin ajomatkakin meni suht iisisti. Torstai-aamuna oltiin perilla eli muutama paiva tassa ollaan hengitelty vuoristoilmaa. En ole saanut nettia toimimaan omalta koneelta, joten paivitykset voivat olla harvassa. 

Mutta, kaksi laskupaivaa takana. Lauantaina hiihdeltiin pienta pehmeaa brusonissa ja tanaan vahan enemman pehmeaa, itse asiassa sita itseaan eli pyydaa, jalleen kerran brusonissa. Kylilla on taysi sinkki paalla ja viime yona taivaalta putosi aika paljon lunta, ja sateiden pitaisi itse asiassa jatkua koko ensi viikon. Kelit on kylla alyttomat. Vuorilla on kylma kuin lapissa keskitalvella, lunta on iha hitosti ja sade vain jatkuu. Tanaankin laskettiin ihan taydellista puuteria koko paiva brusonissa. Menee vahan hehkutukseksi, mutta menkoot.

Vahan huolia aiheuttaa oma olotila. Flunssaa iskee paalle ja vahan lampoakin taitaa olla. Perinteinen verbier-flunssa iski sitten heti kattelyssa. Vahan v*tuttaa, kun laskeminen maistuisi. Pitaa koittaa parantua mahd. pian.

On ollut kiva nahda viime talven tuttuja, ja muutenkin tanne on kotiutunut hyvin. Vahan janna ajatella, etta on taas taalla, kun pari viikkoa sitten viela paiski toita. Kampilla meita asustaa kuusi vakiasukasta, ja tanaan ja huomenna tulee kaksi kaveria viela tanne. Eli asuntoa jakaa sitten kahdeksan asukasta :). Taytta on, mutta sopu sijaa antaa.

Seuraava paivitys taas joskus. Palaillaan.

Nopeasti näyttää aika menevän töitäkin tehden. Noin kahdeksan kuukautta töitä ja viimein on talviloman aika. Ensi tiistaina lastataan auto helsingissä lauttaan, seuraavana päivänä ollaan jo travemundessa ja toivottavasti jo torstaina juhlitaan tutun syntymäpäivää Verbierissä. Toinen kausi Alpeilla on siis alkamassa. Tai no, oikeastaan puolikas kausi, reilu 2 kuukautta olisi kuitenkin tarkoitus kylillä viihtyä.

Saa nähdä, minkä verran tänne tulee kevään aikana kirjoiteltua. Kun uutta lunta on satanut tai laskenut hyviä mäkiä, todennäköisesti tänne jotain kirjoitan, mutta stressiä en siitä ota. Kesä ja syksy on ollut sen verran hektistä, että nyt otetaan iisisti. Olen ostanut myös uuden hieman pareman kameran, joten jonkinlaista kuvamateriaaliakin on tarkoitus tänne tuottaa. Itse asiassa tarkoituksena olisi panostaa hieman enemmän tuohon kuvaamiseen, tai ainakin enemmän kuin viime talvena. Senkin näkee sitten. Nyt pakataan viimeiset laukut, säädetään viimeiset säädöt ja nukutaan viimeiset yöt omassa sängyssä. Seuraava postaus tuleekin ehkä jo paikan päältä. Stay tuned!

Luen aika paljon muiden ihmisten matkakertomuksia, ja itseäni ärsyttää paljon jos hyvä blogi päätetään ilman asiankuuluvaa lopetusta. Kuinka ollakaan, itselläni kävi samoin. En tiedä, mistä saamattomuuteni on johtunut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa lopetusta tälle kertomukselle. Koska jotkut ovat toivoneet sitä, ja edelleenkin täällä vierailee päivittäin lukijoita, otin itseäni niskasta kiinni ja sain väsättyä jotain loppumietteitä.

 

Suomeen paluusta on jo aikaa ja paljon onkin sinä aikana tapahtunut. Alkuun fiilikset olivat ristiriitaiset. Kotiin oli kiva palata ja muutenkin tuntui että lähdin verpparista oikeaan aikaan. Parin päivän jälkeen kaupunkielämä alkoi kuitenkin puuduttaa ja ajatukset karkailivat muutenkin vuorille. Onneksi kaupunkielämää ei montaa päivää tarvinnut ihmetellä, vaan jo muutaman päivän jälkeen pääsin lähtemään pohjoiseen. Vajaan kahden viikon reissu Rukalle ja Ylläkselle sisälsi mm. hyvää rinnehiihtoa, paljon aurinkoa, yöhaikin kellostapulille ja tietysti hyviä bileitä, mutta myös rauhoittumista luonnon äärellä. Hieno päätös hienolle kaudelle. Vapun jälkeen elämä on normalisoitunut ja työt alkaneet, joita pitäisikin paiskia koko loppuvuosi. Pakko myöntää, että tuntuu vähän oudolta.

 

Mitä viime talvesta jäi käteen? Ensimmäisenä mieleen tulee ihmiset ja maisemat. Tapasin ison määrän hienoja persoonia, joiden kanssa toivottavasti tulee pidettyä yhteyttä tulevaisuudessakin. Ennen tätä talvea itselläni oli melko kliseinen mielikuva ns. hiihtopummeista (on muuten ärsyttävän kliseinen sana), mutta nyt voin sanoa, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain sattuvat suhtautumaan intohimoisesti laskemiseen. Itselleni kertyi laskupäiviä talvelle lähemmäs kahdeksankymmentä, mikä on monin verroin enemmän kuin aiempina talvina. En ollut ennen tätä kautta hiihtänyt paljoa takamaastoissa, joten kaikki oli melko uutta. Alussa lasku olikin aika hakusessa, mutta loppua kohden hiihto sujui välillä jopa ihan hyvin. Kehitystä tapahtui siis silläkin saralla.

 

Hienot laskupäivät, hulvattomat bileet, jylhät vuoristomaisemat, pelonsekainen jännitys tiukassa paikassa, helpotuksen ja hyvän olon tunne selviytymisestä. Hyvänolon tunne, mutta myös koti-ikävä… Välillä omat tunteet heittelivät aikamoista vuoristorataa, mutta suurimman osan ajasta olin onnellinen.

 

Niin, ensi kaudesta… Mielessä on paljon erilaisia suunnitelmia, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Sen verran sanottakoon kuitenkin, että opiskeluja tai töitä ne eivät sisällä.

 

Tässäpä tämä, kiitokset lukijoille. Ensi talveen!

Hiljaista on päivitysten suhteen ollut, mutta eipä täällä ole paljoa tapahtunutkaan, hiihdon osalta. Keli on ollut pilvistä ja sateista sekä nollaraja on ollut korkealla. Lunta on viime viikolla tullut taas paljon, mutta kun lämmöt ovat olleet ylhäällä, ei siitä ole päässyt paljoa nauttimaan. Tänään käytiin vähän väijymässä kelejä ylhäällä, mutta ei siitäkään ole suuremmin kerrottavaa. Lumi oli aika raskasta ja pilvet tulivat eteen juuri väärällä hetkellä. Alkuviikosta sää hieman kylmenee, ja uutta luntakin pitäisi sataa n. 30 senttiä, joten ehkä vielä ennen lähtöä pääsee laskemaan pari hyvää mäkeä.