25.12.2007. Oulu, Suomi.
Katsellessani ulos ikkunasta näky on lohduton. Ulkona on pimeää, ankeaa eikä maassa ole lunta juuri olenkaan. Toisin on Verbierissä. Siellä lunta on yli metrin, aurinko paistaa eikä kaamoksesta ole tietoakaan.

Tarkoitukseni on viettää tämä talvi Sveitsissä Verbier-nimisessä hiihtokeskuksessa. Tammikuun kahdeksas päivä lähtee lautta Helsingistä Rostockiin mukanaan kaksi innokasta hiihtäjää Suomesta. Rostockista ajelemme Verbieriin, jonne saavumme parhaassa tapauksessa torstaina kymmenes päivä. Kämpän vuokrasopimus loppuu huhtikuun loppupuolella, jolloin viimeistään palaan Suomeen. Siihen asti hiihdetään, nautitaan auringosta sekä ennen kaikkea elämästä.

Myös töitä on tarkoitus paikan päällä tehdä, ainakin jossain määrin. Elämysmatkojen pomo Pette Halme on luvannut siivousta ja viikkoturistien kuljettamista viikonlopuiksi, jonka lisäksi tarkoituksenani (tai toiveissa) olisi löytää jotain muutakin duunia paikan päältä. Toiveissa olisi baarityö, jolloin työnteko ei häiritsisi liikaa laskemista.

Valmistelut olen aloittanut onneksi hyvissä ajoin, joten suurimmilta paineilta olen säästynyt. Vyörykamat, vakuutukset, vaatteet ja muu tilpehööri on suurimmaksi osaksi hommattu, joten kaikki alkaa olemaan valmista lähtöä varten. Ainoa asia, mikä vähän tuottaa stressiä ovat monot. Oulun surkeiden valikoimien vuoksi monojen hankkiminen pitää jättää Helsinkiin, jonne menen pari päivää ennen lähtöä. Toivottavasti kokoja ja malleja vielä löytyy, sillä muuten otsasuoni alkaa todella tykyttämään.

Vaikka lähtöön on enää pari viikkoa aikaa, mitään älytöntä reissukuumotusta ei ole vieläkään ilmassa. Jotenkin on vaikea hahmottaa, että seuraavat reilu kolme kuukautta asun oikeiden vuorien keskellä keskittyen ainoastaan hiihtämiseen. Saa nähdä miten ukon käy.