Viikonlopun auringonpaiste jatkui maanantaihin asti, ja tiistain vastaisena yönä lumisade jälleen alkoi. Ja sitä lunta tulikin paljon. Sääennusteet lupailivat noin pariakymmentä senttiä, mutta se määrä oli satanut varmasti jo puoleen päivään mennessä. Huomenna pitäisi paistaa aurinko, joten tiedossa on varmasti jälleen hieno päivä. Ongelmana on se, että aurinko on paistanut viime päivinä todella lämpimästi, joten  varsinkin etelänpuoleiset seinät ovat ylhäällä varmasti tosi herkässä.

Tällä viikolla Elämysmatkat järjestää vapaalaskuviikon, johon kuluu pari opastettua laskupäivää. Eräs kämppäkaverini on ilmoittautunut viikolle, mutta flunssan vuoksi ei päässyt tänään mäkeen. Niinpä "ostin" häneltä tämän päivän, ja lähdin itse hiihtämään. Oppaana meille toimi Jimmy Oden, eli Verbierin paras vuoristo-opas. Mies tosin veti ryhmämme ensinmäiset lipat päivän ensinmäisessä laskussa. "Enjoy the moment", oli miehen vastaus kuittailuihimme. Sattuu sitä näköjään paremmissakin piireissä.

Hissit olivat auki ainoastaan Attelakselle asti, joten paljoa ei ollut laskettavaa. Älytön sinkki päällä, eikä näkyvyyttä ollenkaan. Rinteiden sivuilta, metsän suojasta, löytyi kuitenkin ihan kivoja reittejä, joita laskimmekin koko päivän. Vaikka sää oli surkea, eikä laskutkaan mitenkään erikoisia, oli päivä jälleen onnistunut. Oli kiva laskea todellisen kovan luokan alppikauriin kanssa, ja muutenkin oli tosi mukavaa. Kuten vanha sanonta menee, ulkona reipailu voittaa aina kämpillä kärvistelyn.

Pubilla olisi tänään kasaribileet, mutta meikäläinen painuu nukkumaan. Pitää olla aamulla reippaana mäessä.